”Kirjehtivä puhe selittää, miten kuolema kohdataan, miksi ’on päiviä ja todellisuuksia jotka murhaavat ja paloittelevat’, ’elämänkiertoa joka viiltelee ja kurittaa’. Ehkä tarkoitus on selittää Rainer Maria Rilken tavoin, että kuolema on elämän toinen puoli, ei vain sen päätös, vaan jotain aina läsnäolevaa. Näin armahdetaan aineelliseksi kiertokuluksi pelkistynyt maailma, ja merkityksettömään tuskaan voi suhtautua: ’Anna murheen olla. Sitä ei ole, ei tavoilla joilla kuvittelet.’”

-Teemu Manninen, Helsingin Sanomat

 

”Bensiiniä ja lunta, Myllylahden vaikeahko mutta ehdottoman kiinnostava neljäs kokoelma, jatkaa Väylän avaamalla, aiempaa intiimimmällä linjalla. Kokoelman ytimessä on luovien ja tuhoavien voimien loputon kamppailu, jännite joka yltää niin iholle kuin mieleen, maisemaan ja paperille. Tulevaisuutta tehdään pimeässä, kokoelma väittää, halun ja raivon nimeämättömässä välitilassa.”

-Niina Holm, kiiltomato.net